Delfiinien laulu

St John Lauren

”Hetkeen ei tapahtunut mitään, mutta sitten Martine näki jotain uskomatonta. Pimeydestä tuli esiin satakunta delfiiniä. Ne hyppivät ja tanssivat, ja niiden hopeiset ääriviivat piirtyivät öistä valtamerta ja myrskypilviä vasten.”

11-vuotias Martine joutuu jättämään kotinsa Sawubonan luonnonsuojelualueen ja rakkaan valkoisen kirahvinsa, kun luokkaretki Intian valtamerellä kutsuu. Myrsky-yönä Martine tovereineen jää meren armoille, kunnes lauma hopeisena kimaltelevia delfiinejä ohjaa lapset autiolle saarelle.

Martinen selviytymistaidot joutuvat koetukselle karulla saarella. Hyväksyvätkö luokkatoverit orvon ja erilaisen Martinen joukkoonsa? Mikä saa delfiinit rantautumaan kerta toisensa jälkeen? Pystyykö Martine pelastamaan ihmiset ja eläimet suurelta vaaralta? Näkeekö hän enää koskaan valkoista kirahviaan?

Delfiinien laulu on itsenäinen jatko-osa Valkoinen kirahvi -kirjalle (Nemo 2007). Martinen seikkailuja seurataan myös kirjoissa Viimeinen leopardi (2010) ja Elefantin tarina (2011).

Lauren St John varttui Zimbabwessa luonnonsuojelualueella. Hänellä oli lemmikkinä kirahvi nimeltä Jenny sekä lukuisia koiria, antilooppeja ja paviaaneja. Nykyisin hän asuu Lontoossa ja työskentelee toimittajana.

 

Kirjasta sanottua:

”Hyvää kieltä, jännittävä tarina ja tärkeä sanomakin vielä. Lauren St John rakentaa näistä elementeistä toimivan, jäntevän nuortenkirjan. … Ansio teoksen suomenkielisestä sujuvuudesta kuuluu Kira Poutaselle.”
– Marika Riikonen, Hämeen Sanomat 25.1.2009

”Jännittävä seikkailutarina on jatkoa Valkoinen kirahvi -kirjalle. Kirjassa käsitellään sekä ihmisen ja luonnon suhdetta että nuorten välisiä suhteita. Vetävästi kirjoitettu.”
– Sirpa Pulkkinen, Ilkka. Delfiinien laulu valittiin lehdessä vuoden 2008 mielenkiintoisimpien kirjojen joukkoon

”Mielestäni Delfiinien laulu -kirja oli todella hyvä ja hauska, mutta sopivasti jännittävä. Kirja oli kaiken kaikkiaan ihana ja se tuntuu todenmukaiselta. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka jaksavat lukea yli 250-sivuisia kirjoja.”
– Tarmo Ylhävuori, 12 vuotta, Helsingin Sanomat 21.11.2008

”Kirja on koskettava kertomus ystävyydestä ja selviytymisen halusta, joka tempaisee mukaansa.”
– Aleksi Auvinen, Suosikki 11/2008

”Kirjan mystiset luolamaalaukset, perinteiden kunnioittaminen, kansanparantajat sekä eläinten suojelu saavat halajamaan Afrikkaan. … kirja oli varsin viihdyttävä. Erityisesti pidin sen mystiikasta sekä siitä, miten kirja kiinnittää lukijan huomion luontoon. Ei ole koskaan huono asia muistuttaa nuoria (ja vanhempiakin) siitä, mitä kaikkea hyvää ja pahaa ihminen voi omalla toiminnallaan saada aikaan.”
– Marja Luokomaa, S-zone 14.10.2008

”Kirja on jatko-osa saman kirjailijan kirjalle Valkoinen kirahvi. Mutta se ei häiritse, jos ei ole lukenut sitä, koska tämä on aivan eri tarina. … Juoni on jatkuva, selkeä ja jännittävä, koska kirjassa tapahtuu paljon odottamattomia käänteitä. Ja henkilöt ovat persoonallisia. Ympäristöä kuvaillaan paljon ja tarkasti, mikä on hyvä, sillä se elävöittää kirjaa enemmän. … Itse en osannut odottaa näin hyvää kirjaa delfiineistä.”
– Sini Aarola, Länsi-Suomi 25.10.2008

”…huima osoitus rakkaudesta luontoon, eläimiin sekä afrikkalaisen kulttuurin kunnioittamiseen ilman ennakkoasenteita. Upea ja kaunis opus kaikille delfiineistä pitäville sekä yleensäkin luontoa rakastaville, sekä lapsille että aikuisille. Myös jännitystä riittää sitä kaipaaville, joten oikein suositeltavaa ja ajatuksia herättävää lukemista kaikille.”
Kirjavinkit.net

Martinen ja kumppaneiden elämää autiolla saarella on kuvailtu ihailtavan todenmukaisesti. Ongelmat eivät ratkea itsestään, vaan lasten täytyy itse pohtia ja tehdä töitä kaiken eteen… Kirjan pahikset eivät ole omatunnottomia ryökäleitä, vaan pahojen tekojen takana ovat tosielämän ongelmat, kuten köyhyys ja työttömyys. Delfiinien laulu on rehellisesti sanottuna kaikenikäisille nautittava lukuelämys.”
Siina Sorvali, 8. lk, Vinski 

Kirjailijan viettämät lapsuus Afrikassa näkyy upeana kuvailuna ja asiantuntevuutena… Martinen kotimaisemiin on helppo upota ja nauttia afrikkalaisista tuoksuista, jotka tuntuvat tulvahtavan kansien välistä.”
– Jannika Melkko, Kouvolan Sanomat 27.3.2009