Minä, sisareni

Ranne Katriina

”Me osasimme ottaa kiinni jokaisen mielikuvituksen taajuudesta, jokaisen siskon näkemä kertomus ja hahmo oli kaikille yhtä todellinen kuin tiilistä rakennettu Mummula pellon toisella laidalla ja Mummulassa kahvia ryystävät aikuiset. Me karkasimme perunannostosta, juoksimme pellon poikki pakoon nyrkkiä puivaa naapuria. Me juoksimme käsi kädessä, mutta samalla juoksimme yksin; juoksimme metsään, jokeen, mutaan, taivaalle.”

Vuolteen sisarussarjaan kuuluu neljä samanlaista mutta niin erilaista tyttöä, jotka lapsuuden viattomuudesta ja yhteisyydestä kasvavat omiin suuntiinsa. Erilaiset kohtaamiset, rakkaus, sattuma ja vallankäyttö muovaavat nuorista naisista omia persooniaan. Mutta vuosienkin jälkeen he löytävät toisistaan itsensä.

Monivivahteinen, vahvatunnelmainen ja kielellisesti nautittava esikoisromaani kertoo lähtemisestä, rakkaudesta, tarinoista, satuttamisesta – ja ennen kaikkea sisarusten välisistä ainutlaatuisista suhteista.

Katriina Ranne (s. 1981) on syntynyt Noormarkussa perheeseen, jossa on viisi tytärtä. Hän asuu Englannissa ja tutkii ja opettaa swahilinkielistä kirjallisuutta Lontoon yliopistossa.

 

Kirjasta sanottua:

”Vetovoima tuleekin suurelta osin kielestä, joka on kaunista ja tarkkanäköistä. … Vuolteen sisarten maailma on eheä ja vetoava.”
– Sanna Kangasniemi, Helsingin Sanomat 9.10.10.

”Ranne kuvaa lapsuuden lujaa solidaarisuutta ihastuttavan sävykkäästi.”
– Tuija Halmekoski, Anna 38/2010

”Romaani kertoo kauniisti ja tyylikkäästi erikoisen sisarusparven värikkään tarinan.”
– Jari O. Hiltunen, Satakunnan Kansa 20.8.2010

”Välillä käsiin osuu romaani, josta ei oikein tiedä, miksi siitä tykkää niin paljon. Noormarkkulaisista Vuolteen sisaruksista kertova Minä, sisareni on sellainen. Viisisataasivuinen romaani vie niin suoraan ja syvälle siskosten maailmaan, ettei lukijalle jää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä mukaan vähän outoon kudelmaan.”
– Meri Nykänen, Olivia

”Romaani jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäinen käsittelee lapsuutta. Tämä osa on upein satumaisen, jopa raamatuulisen tyylin yhtenevyyden ansiosta. … Pyhän sisaruuden symbolit nousevat kirkastuen kuin valkoiset saappaat, joilla voi kävellä vain kerran, sillä sen jälkeen ne ovat tahriintuneet.”
– Rauha Kejonen, Savon Sanomat 26.8.2010

”Kieltä rakastavalle ja siitä kiinnostuneelle lukijalle Katriina Ranteen kirja on nautinnollinen kokemus. Romaanissa on monta kielellistä helmeä, aforistista elämänviisautta, jotka hyvän runon tavoin jäävät lukijalle pysyväksi pääomaksi.”
– Irene Vehanen, Kiiltomato 25.9.2010

”….tykkäsin Minä, sisareni -kirjasta ihan älyttömästi. Ärsyttävimmilläänkin se oli herkullista luettavaa, tarpeeksi tarina ja tarpeeksi ajatuksia täynnä.”
Olivia-lehden Kirjasieppo-blogi

”Ranne viljelee ihailtavan oivaltavia kielikuvia ja sukkuloi sujuvasti tiheätunnelmaisen nykyhetken ja ajan kultaaman menneisyyden välillä.”
– Heini Sivonen, Ilta-Sanomat 20.11.2010