Päästä meidät pelosta. Hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä

Ruoho Aila

Hengelliset yhteisöt tarjoavat jäsenilleen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja elämänarvoja. Toisaalta jos ehdottomana pidetyn opinkappaleen todellisia vaikutuksia ei myönnetä, voivat seuraukset olla tuhoisia.

Teologian maisteri Aila Ruoho on tutkinut esimerkiksi Jehovan todistajien, Vanhoillislestadiolaisten ja Koivuniemen kulttina tunnetun yhteisön kipupisteitä sekä haastatellut lukuisia nykyisiä ja entisiä jäseniä. Miten he kokevat pakollisen jäsenhankinnan, ulkopuolisten kummeksumat tavat ja sääntöviidakon, joka kieltää kaiken uskontoon kohdistuvan kritiikin? Entä kuinka käy, jos huomaakin, ettei tunne henkistä kotiaan enää omakseen? Voiko epäterveestä yhteisöstä päästä irti kärsimättä itse?

 

 

 

 

Kirjasta sanottua:

Aila Ruoho keskusteli hengellisestä väkivallasta Kalle Haatasen vieraana 18.4. 2013. Kuuntele ohjelma tästä.

”Ruohon kirja on ansiokasta tieteellisen tutkimuksen popularisointia: se on helppolukuinen ja kiinnostuksen ylläpitävä sortumatta kuitenkaan viikkolehtimäiseen tirkistelyyn ja populistisuuteen. Kirjoittajan oma, ilmeisesti perusluterilainen, vakaumus tulee paikoitellen esille muun muassa raamatuntulkinnoissa, mutta hän osaa viisaasti pitää itsensä taka-alalla. Kerrassaan mielenkiintoinen kirja vaikeasta aiheesta.”
– Kirjavinkit

”Hyvä kirja, kannattaa lukea, ehdottomasti! (…) Kirja avaa ihan uskomattomat näkymät yhteisöjen harjoittamille hengellisen väkivallan eri muodoille, mielenhallinnalle, kontrolloinnille ja erimielisten hyljeksinnälle. Kirja on kirjoitettu selkokielellä ja sujuvasti ja asiat on ymmärretty hyvin ja oivallisesti. Suosittelen lukemiseksi ihan kaikille!”
– Vuokko Ilola, Kotimaa24 5.8.2013

Kirjaan viitattiin Vantaan Laurissa 27.8.2013. Lue juttu täältä.

”Teos on kirjoitettu selkeästi, ymmärrettävästi ja hyvin kiinnostavasti. Suosittelen.”
– Suoma M., Kirjava kirjasto

”Ruoholla on paljon asiaa ja hän kirjoittaa rohkeasti. Hän pureutuu aiheeseen voimalla, ’käy päälle kuin yleinen syyttäjä’. Ruoho kommentoi haastateltujen tarinoita kovasanaisesti ihmetellen eikä pysy objektiivisena tarkkailijana. Hän myötäelää kokemuksia. (…) teos on tärkeä puheenvuoro, järisyttävä lukukokemus ja tarpeellinen tietopaketti.”
– Juha Vähäkangas, Kaleva 9.6.2014