Tositarina äidin ja pojan suhteesta, äidin alkoholiongelmasta ja sovinnon etsimisestä.

Säkenöivän äidin tuttu ilo ja karisma vaihtuvat vuoroin vetäytymiseen, takertumiseen, yksinäisyyteen ja luovuttamiseen. Mitä täytyy tapahtua, ennen kuin poika pystyy tunnustamaan koko perheeseen vaikuttavan ongelman ja onko silloin jo liian myöhäistä auttaa? Milloin hän saa aloittaa oman elämän?

Kipeästä aiheesta huolimatta Schulman piirtää äidistään kokonaisen kuvan muistaen tämän myös lämpimänä, hauskana ja hellänä ihmisenä.

Alkuteos Glöm mig myi Ruotsissa neljässä kuukaudessa satatuhatta kappaletta. Bonniers Bokklubbar palkitsi sen vuoden kirjana Göteborgin kirjamessuilla syksyllä 2017.

Katso Alex Schulmanin haastattelu Efter Nio -ohjelmassa 9. lokakuuta 2017 Areenassa.

Kirjasta sanottua:

”Unohda minut on vaikuttava kertomus siitä, miten Alex Schulman koki äitinsä alkoholismin. Nyt ei leikitä autofiktioleikkiä, vaan Schulman piirtää moniulotteisen kuvan siitä, millaista on kasvaa perheessä, jota äidin alkoholismi varjostaa kuin myrkyllinen puu, jonka oksien liike saattaa taipua myrskyksi millä hetkellä tahansa.”
Reader, why did I marry him? 24.9.2017

”Ruotsalainen kirjailija Alex Schulman yrittää ymmärtää, miksi äiti joi (…) Äiti joi myös Kreetta Onkelin Ilosessa talossa, mutta enemmän kirjan lapsuusmuistot tuovat mieleen tavan, jolla Karl Ove Knausgård kuvaa isäänsä. Ailahtelevaisille, julmille isille kirjallisuudessa on enemmän esikuvia kuin alkoholistiäideille, joiden mielialoja lapsi yrittää turhaan ennakoida.”
–Aino Frilander, Helsingin Sanomat 3.10.2017

”I familjen Schulman pratade ingen om att mamma Lisette var alkoholist. Men efter hennes död skrev mellansonen Alex Schulman en bok – om sin briljanta mamma, om att vara medberoende och om familjens stora hemlighet.”
–Annika Hällsten, Hufvudstadsbladet 5.10.2017

”Lapsena Alex Schulman oppi lukemaan pieniä merkkejä: äiti ottaa tukea käytävän seinästä mennessään keittiöön. Äiti karistaa huomaamattaan tuhkakupin ohi. Päivälevon aikaan äidin huoneesta kuuluu lasin kalahdus lasia vasten. (…) Schulman kirjoittaa äidistään inhorehellisesti mutta rakastavasti.”
HS Teema  5/17

”Alexilla on äiti, isä ja kaksi veljeä. Perheellä on koti Tukholmassa ja kesämökki, mutta sitten on se salaisuus. Äiti alkaa käyttäytyä oudosti eikä aina pääse töihinkään. Tositapahtumiin perustuvassa romaanissa alkoholi vie äidin, mutta onneksi ei ihan lopullisesti.”
–M. Y., Viva 11/2017

”Ruotsalaisen Alex Schulmanin omaelämäkerrallinen romaani Unohda minut kertoo, millaista on varttua, kun äiti on alkoholisti. Kirja on niin koskettava, että aloin itkeä jo ensimmäisillä sivuilla. Ennen haastattelua mietin, onkohan Alex kovinkin leuhka – hän on nimittäin iso julkkis kotimaassaan. Mutta hän olikin ujon ja vilpittömän oloinen. Suurimman vaikutuksen minuun teki hänen itsetuntemuksensa, kykynsä analysoida vaikeitakin tunteita. Hän tuntui ymmärtävän hyvin äitinsä riippuvuutta alkoholiin ja omaa riippuvuutta äitiinsä. Hänen kanssaan oli niin mielenkiintoista jutella, että jos olisin kehdannut, olisin pyytänyt hänet lasilliselle töiden jälkeen.”
–Tyyne Pennanen, Anna 46/2017

”Schulman kirjoittaa koskettavasti traagisesta lapsuudestaan ja sen hänelle aiheuttamista vaikeuksista nuorena aikuisena. Näen tämän terapiakirjana, jonka kirjoittaminen oli hänelle pakko: piti kirjoittaa ulos kaikki se ahdistus ja suru, jotta ylipäätään voisi jatka elämää. Schulman teki tämän kauniisti haluten muistella myös onnellisia hetkiä ja äidin hyviä puolia.”
Kirja vieköön! -blogi 15.11.2017

”Schulman kirjoittaa tunteensa ja muistonsa auki, ja tekee sen upeasti ilman autofiktion suojaa, itsensä täydellisesti likoon laittaen. Näin hän myös väistää kaikki mahdolliset patetian, itsesäälin tai dramaattisuuden kuopat, kunnioittaa sitä tarinaa joka on hänen omansa, joka on tehnyt hänestä sen kuka hän nyt on, hyvässä ja pahassa. Ja viiltävässä surussaankin kirja on kaunis, armollisella tavalla lämmin ja eloisa. Suosittelen.”
Sivulauseita-blogi 15.11.2017

”Ruotsalaisen tunnetun mediapersoona Alex Schulmanin tuorein kirja on surullista luettavaa. Sen sivuja käännellessä on vaikea olla asettumatta pienen lapsen avuttomuuteen, hämmennykseen ja hätään, kun perhettä ja sen dynamiikkaa hallitsevat kilisevät pullot.”
–Maiju Majamaa, Ilta-Sanomat 18.11.2017