Tarina kertoo tehtaan työntekijästä, jota epäillään varkaaksi. Kun työläinen iltaisin lähtee kotiin, vartijat tutkivat hänen työntämänsä kottikärryt huolellisesti. Kärryistä ei kuitenkaan koskaan löydy mitään epäilyttävää, sillä ne ovat aina tyhjät. Viimein vartijoilla välähtää: työntekijä varastaa kottikärryjä…

Slavoj Žižekin mukaan väkivalta on kuin tarina varkaasta. Väkivallan ajatellaan olevan rikoksia, terroria, levottomuuksia ja kansainvälisiä konflikteja.Usein todellinen väkivalta on kuitenkin toisella tasolla. Se on kielellistä, symbolista tai systeemistä; se on sujuvasti toimivan yhteiskunnan sivutuote.

Žižekin mukaan näkymättömiin väkivallan muotoihin tulisi kiinnittää huomiota juuri siksi, että ne ovat huomaamattomia, sillä usein yhdenlainen väkivalta estää muiden väkivallan muotojen havaitsemisen. Ihmisillä on usein valheellinen kiire tehdä jotakin ja toimia heti. Parasta olisi ajatella. Istua paikallaan ja odottaa. Väkivaltaa ei kannata lähestyä aiheenakaan suoraan vaan hieman vinosti; silloin se paljastaa todellisen luonteensa. Slovenialainen Slavoj Žižek on kuuluisimpia eläviä filosofeja. Žižekin kirjoituksia on kuvailtu parhaaksi älylliseksi viihteeksi ja häntä on kutsuttu kulttuuriteorian Elvikseksi, sillä hän havainnollistaa filosofiaa käyttämällä esimerkkejä tunnetuista elokuvista ja muualta populaarikulttuurista.

Kirjasta sanottua:

”Žižek ei näe uhkaa passiivisuudessa, vaan pseudoaktiivisuudessa. Juuri vallassa olevat pitävät ’kriittistä’ osallistumista, vuoropuhelua, parempana kuin hiljaisuutta. Aktiivisuuden vaatimukset kätkevät kuitenkin sen tosiseikan, että mitään oikeasti suurta ei tapahdu.
Mies itse ei vaikene. Ja toivotaan, ettei vaikenekaan niin kauan kuin hän kirjoittaa Väkivallan  kaltaisia analyysejä, jotka läpsivät lukijaa kasvoihin.”
– Herman Raivio, Yliopisto 9/2012

Kalle Haatanen keskusteli ohjelmassaan Väkivallasta kirjan suomentajan Janne Porttikiven kanssa. Kuuntele radio-ohjelma täältä.